Velipoika Mikko, metso ja lauma tulevia jänisajureita
Aikaisempia koiria
Talossa on ollut koiria lapsuudestani saakka.
Vaikka kaikki eivät ole olleet rotukoiria, on niitä kaikkia aina käytetty metsästykseen melko hyvin tuloksin...
Tolokkuja mehtäkoiria kaikkia tyynni!
Seuraavassa joitakin koiria ja muistikuvia vuosien varrelta.
|
Yksi elämäni koirista on ollut kiistatta Vattu.
Se nousi jo nuorena metsästyskokeissa voittajaluokkaan ja
siitä tuli neljällä näyttelykäynnillä Ruotsin muotovalio.
Suurin meriitti koepuolella lienee maaottelun FIN-DNK-SWE-NOR
toinen sija koirakohtaisessa kisassa Pohjoismaiden parhaiden
gordoneiden joukossa.
SM-kisoissa (Kenttien
Voittaja) korkein sijoitus oli neljäs.
Paljon pudotettiin lintuja vuosien varrella. Huima lintukoira,
jolla oli nautinto metsästää - ehkä yksi hienoimmista koskaan omistamistani koirista!
Laajemmille sivuille tästä linkistä
|
Yksi hienoimmista ja rakkaimmista koskaan omistamistani koirista,
jonka kanssa sain kokea upeita ja unohtumattomia hetkiä
kotona, jahdissa ja kisoissa
Rihla oli ensimmäinen, joka jatkoi Tatin
verilinjaa Puronperän
kennelissä. Ja hienosti se jatkoikin! Rihla oli
periyttäjänä vertaansa vailla ja sen jälkeläiset useassa
polvessa ovat menestyneet niin jahtimailla kuin kokeissakin.
Rihla oli helppo koira, joka piti tarkasti silmällä
reviiriään. Se eli rakastettuna perheenjäsenenä terveen
elämän 13 ja ½ vuotiaaksi.
Laajemmille sivuille tästä linkistä
|
Nöyrä koira, joka voitti mm. Gordon Racen ja
oli Vuoden Nuori Gordoninsetteri 2010
Jos joku suunnittelee jalostusnartun hankkimista, niin tuskin
kovin moni onnistuu yhtä hyvin kuin minä Tatin kanssa: Tatti
on Suomen kaikkien aikojen parhaiten erinomaisia metsästysominaisuuksia periyttänyt gordoninsetterinarttu.
Kisoissa Tatti seisoi lähes poikkeuksetta kilpailujen päätteeksi podiumilla ja sillä
oli taipumus osua aina linnuille eli
omasi ns. "hyvän tuurin"...
Hyvän tuurin flikka!
Aina iloinen ja pirteä, joka eli pitkän ja terveen elämän; lähes 14 ja ½ vuotta.
Laajemmille sivuille tästä linkistä
|
Tatti oli periyttäjänä vertaansa vailla
Hieno metsästyskoira, joka voitti mm. Gordon Racen
Nenä oli todellinen Metsästäjä isolla M:llä. Uskomaton metsästysinto, josta oli vaikka muille antaa.
Vuosien varrella se tarjosi unohtumattomia hetkiä niin kilpailuissa kuin jahtimailla.
Nenä oli koira, jota ei voinut olla huomaamatta - niin hyvässä kuin pahassa. Lauman ehdoton johtaja, joka otti aina paikkansa.
Laajemmille sivuille tästä linkistä
|
Nenä oli uskomaton metsästäjä,
joka voitti mm. Gordon Racen ja Noutomestaruuden
Jos Koneen emä Hyrsky oli monipuolinen ja todellinen unelmakoira, taisi sen pentu Kone laittaa vielä tästä pykälän paremmaksi.
Oli ihan sama mikä kisa oli kyseessä, lähes aina Kone löytyi tulosluettelon kärjestä. Konetta varmempaa linnunkäsittelijää tuskin löytyi.
Harmi, että sen elämään osui myös liikaa takaiskuja ja se lähti pois aivan liian aikaisin. Koira, jota muistelen varmasti vielä kiikkustuolissa...
Laajemmille sivuille tästä linkistä
|
Kone oli ilmiömäinen noutaja, joka ei tärvellyt riistaa
Halusin metsästää koiran kanssa. Sen vuoksi vaihdoin rotua ja päädyin gordoninsetteriin -
päätös, jota ei ole ainakaan tähän päivään mennessä tarvinnut katua!
Hyrsky oli unelmakoira, joita osuu metsästäjän kohdalle todella harvoin. Se keräsi voittoja niin kokeissa kuin näyttelyissäkin.
Tukuttain vielä lintuja tämän päälle...
Ensimmäinen voittajaluokan koirani, joka säilyy kultaisissa muistoissa ikuisesti.
Laajemmille sivuille tästä linkistä
|
Nuorella Hyrskyllä peltopyyt piikissä
Hyvä jahtipäivä takana
Vimma oli armoitettu metsästäjä, joka opetti isäntänsä linnunmetsästyksen saloihin seisovalla kanakoiralla. Linnunlöytäjä, jolta ammuttiin paljon lintuja. Isojen maiden kulkija!
|
Vimma tositouhuissa
Riekot reppuun!
SF MVA Puronperän Peipi
Peipi oli herkkähaukkuinen jänisajuri, joka parhaiksi tuloksiksi jäivät avoimessa luokassa 95,00 pistettä ja voittajaluokassa 81,02 pistettä.
Siitä tuli muotovalio jo kolmivuotiaana, mikä on suomenajokoirien suurissa näyttelykehissä melko harvinaista. Jäi auton alle aivan liian nuorena.
|
Ei mikään junior handler, mutta yritystä kuitenkin on...
SF KVA Puronperän Pimuli, "Pimu"
Ajokoiristamme lahjakkain, joka ajoi kovia tuloksia ja napsi
meheviä voittoja. Oli hyvin varhaiskypsä ja ensimmäiset pidemmät ajot
se ajoi jo muutaman kuukauden ikäisenä.
Innokkaammalla kilpailijalla
tuloksia ja menestystä olisi varmasti tullut paljon
enemmänkin. Pimu oli lahjakkaasta pentueesta ja itsekin
periytti melko hyvin.
|
Menestystä on tullut ja poseerausta melko vakavana
Jahtikämpällä päivän päätteeksi - Roope ja Pimu
SF KVA & MVA Nelly, "Nelli"
Nelli hankittiin aikoinaan kettukoiraksi kovasukuisista
kettulinjoista. Siitä ei koskaan tullut ketunajuria, mutta
kylläkin kaksoisvalio. Varma, mutta ei mikään loisteliain
ajuri sulan maan aikaan, koska oli aavistuksen liian tiukka. Sen
sijaan periyttäjänä loistava!
Ainoaksi jääneessä
pentueessa oli huippuajureita, vaikka kaikilla ei osallistuttu
kokeisiin. Näitä koiria ei kuitenkaan omistajat suostuneet
myymään mistään hinnasta ("toista tällaista ajuria en
tule saamaan elinaikanani") - kysyjiä kyllä riitti. Pennuista kuitenkin kaksi
nousi käyttövalioksi, joista SF
K-KVA & KVA & MVA
Puronperän Hemppa oli Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen
kolmoisvalio: käyttövalio ketun- ja jäniksenajosta sekä muotovalio.
Upealuonteinen koira, josta mehukkaimmat
muistot ovat näyttelykehästä.
|
Nuorena ainoaksi jääneen pentueen kanssa
Kymmenvuotias kaksoisvalio
Pele
Pele oli kivesvikainen uros, jolla ei siis ollut
mahdollisuutta kokeisiin tai näyttelyihin ja siltä sai ampua
kaiken mahdollisen riistan.
Tuolloin oli metsästysmaillani
metsissä hyvät kanalintukannat ja ammuin paljon ns.
"pomppulintuja". Pele keksi, että näitä pitää
saada reppuun. Metsäpolkuja kulkiessamme se meni edeltä ja
nousi seisomaan takajaloilleen linnut vainutessaan. Siitä
sitten etenimme ase tanassa...
Lukuisat linnut tuli Pelen
"seisonnoilta" ammuttua. Kun sitten istahdin aukossa
kannonnenään, oli kohta jänisajo pystyssä.
Vasta myöhemmin
olen tajunnut kuinka fiksu koira Pele oli: se päätteli itse,
millä voi isäntää miellyttää. Oli todella harmi, että
yhteinen matkamme päättyi koiran ollessa vasta
viisivuotias.
|
Siskonpoika Petri ja Pele
Isä ja Pelen seisonnalta ammuttu metso
Mira
Koira, jolla oli todellisia jänisajurin kykyjä!
Vaikka
jalat olivat lyhyet, kävi ajo paksussakin lumessa. Mira oli
varhaiskypsä koira, jonka kohtaloksi koitui jäädä nuorena
rekan alle rusakonajosta - juuri ennen ensimmäistä ajokoetta.
Lahjakas neito!
|
Näyttelystä on saatu ykkönen ja starttilupa
(huom. meikäläisen hieno esittelyasu!)
Pontus
Pontus oli meidän ensimmäinen koira ja se joka sytytti
innostukseni koiriin. Ennen olin suorastaan pelännyt koiria, kunnes meille tuli
asumaan työmies vitivalkoisen pystykorvaisen koiransa, "Serin",
kanssa. Tämä oli nopea koira - puoliksi englanninvinttikoira. Seri sai meillä pennut, joiden isästä ei ole tietoa,
mutta arvatenkin suomenpystykorva, koska pentue oli pääosin
pystykorvan värisiä, mutta setterin kokoisia.
Pontus peri emänsä nopeuden ja se juoksi lukuisat rusakot
kiinni peltoaukeilta - etenkin talviaikaan. Yhtä tehokasta
jäniksentappajaa en ole vielä tavannut.
Pontus oli myös hyvä
jänisajuri, mutta heikko antamaan ääntä. Tuohon aikaan
ajatimme äidin kotikylän miesten kanssa jänistä usean koiran
voimin. Pontus oli ajossa paljon muita edellä ja tästä oli
kaikilla tieto, jotta sitä ei ammuttu kettuna. Kiltti
perhekoira.
|
Pontus ja SF KVA & MVA Pörri
|
Puronperän koirat
Koirat
Aikaisempia koiria
Pennut
Gordoninsetteri
Rotuesittely -
Koiramme 2021/12
Rotuesittely -
Koiramme 2000/6
Kasvattajahaastattelu - kennel Puronperän
|