|
Ö-pentueen astutusreissu
Joskus narttujen juoksua joutuu odottamaan
hermostumiseen saakka, kun taas joskus juoksu tulee hieman yllättäen.
Viimeksi mainittu kävi Oodin
kanssa. Kun odottelimme Elman
juoksua alkavaksi, niin yhtäkkiä Oodi aloittikin juoksunsa
kuukauden etuajassa.
Tammikuun puolivälissä ajelin astutusreissulle
Pohjois-Ruotsiin Kiirunaan. Kerrankin oli luvassa kohtuulyhyt
astutusreissu ja vieläpä tuttuihin maisemiin, jossa olen
muutaman kerran käynyt metsällä.
Reissun päätarkoitus eli astutus sujui
jouhevasti: Vinterdalens Turbo
astui Oodin 16.-18.1. Pentujen pitäisi
syntyä maaliskuun puolessavälissä.
Oli tosi hauska tavata Turbon isäntä Tobbe ja
viettää rattoisa viikonloppu hänen kanssaan. Reissulla oli
myös kiva tavata useita innokkaita kanakoiraihmisiä.
Tobbe kestitsi ja majoitti meidät reissulaiset
kotonaan. Hänelle ei tullut kuuloonkaan, että olisimme menneet hotelliin.
Tottahan näin tämä sujui parhaiten päin ja kun käytössä
oli vielä tilava vierashuone, niin mikäs meillä oli ollessa!
Oli hauskaa rupatella iltaisin koirajuttuja ja taisihan siinä
melko monta muutakin asiaa tulla käsitellyksi. Jos astutuksesta
suinkin tulee tulosta, niin pentueesta todennäköisesti matkaa
jokunen pentu Pohjois-Ruotsiin riekkopoimurin hommiin.
Astutus ja reissu onnistuivat hienosti.
Toivottavasti matkan tuloksena on mukavan kokoinen pentue.
Pentujen luovutusajankohta on toukokuun puolivälissä.
Kiitokset Tobbelle rattoisista hetkistä
ja kestityksestä!
Turbolle kiitokset topakasta työstä! Jouduin lähtemään matkaan
melko nopealla aikataululla ja siihen ei reissulaisia völjyyn
paljon haeskeltu. Yksin matkaaminen ja pimein mahdollinen
vuodenaika eivät luoneet parhaita olosuhteita
kuvaamiselle. Jotain tuli kuitenkin kuvattua ja ohessa jotain
matkalla näpsittyjä kuvia.
|

Oodin juoksu eteni normaaliin malliin ja
painiminen muiden koirien kanssa maittoi juoksun edistyessä

Kun tytöt alkavat pitää keskenään "omaa
kivaa" on juoksu niin pitkällä,
että on aika potkaista tienpäälle
|
Kun Oodin juoksu oli edennyt riittävän
pitkälle, oli aika lähteä reissuun. Juoksun etenemistä oli
helppo ennustaa aikaisempien juoksujen perusteella ja tämä
piti nytkin kutiaan. Vielä, kun muut nartut nylkyttivät sen
selässä ja Oodi käänti häntää innokkaasti sivuun, ei
astutusajankohdan lähestymisestä ollut epäilystä... Koska
matkaa ei ollut ihan mahdottomasti, ei tarvinnut lähteä
tienpäälle aivan sianpieremältä. Yöllä oli pyryttänyt
aika rankasti, mikä lisäsi hieman haastetta ajomatkalle.
Termari pullolleen kahvia ja matkaan!
|

Aamulla
tiet olivat auraamatta, kuten Suomessa yleensäkin...

Välillä
poikkesin Tyrnävällä Peruna-Paronin luona ja
meillä ollut Ruska pääsi kotiinsa Poikkesin
vielä Kempeleellä kahvittelemassa ja vaihtamassa muutaman sanan kaiman
kanssa gordoneista - sitten taas kohti Ruotsia

Kiirunassa
olin "ihmisten aikaan" ja
siellä Turbo sekä Tobbe
toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi

Illalla
pistäydyttiin kylässä - koirat tietysti mukana
Astumisen jälkeen Turbo epämiehekkäästi urvahti nukkumaan,
kun taas Oodi sai suorastaan hepulikohtauksen!

Rakkaita
jahtimuistoja
Oli kiva kuulla hieman iäkkäämmän kanakoiramiehen muistoja
jahtireissuilta
Paljon on tuntureita kuljettu ja lintuja ammuttu...
Mistähän arvaa, että ollaan jahtimiehen asunnossa?
:-)))
|
Oodi ja Turbo olivat astuneet ensimmäisen kerran ja
matkan tavoite saavutettu. Nyt saikin sitten ottaa loppureissun rennommin.
Nukuin reilut yöunet, koska päivälle ei ollut
suunniteltu mitään erityisen tärkeää. Olisi hyvää aikaa
hoitaa astutukset uudelleen, tutustua Kiirunaan ja talon
isännän ajatuksiin metsästyksestä.
|

Jos meillä on tullut poikkeuksellisen paljon lunta,
niin Kiirunassa sitä riitti potenssiin kaksi ja koko ajan tuli lisää

Keskipäivä Kiirunassa on luminen, mutta melko
hämärä


Turbolla ja Oodilla oli samat harrastukset
ulkosalla...

...ja sisällä

Välillä sentään Oodi malttoi hieman levätäkin

Voiko
koiralla olla yhtään anovampi ilme?

Turbo on melko hyvänäköinen käyttökoirauros
|
Turbon astuttua Oodin kanssa riittävästi oli
aika valmistella rekisteröinti- paperit. Ulkomaisen uroksen
ollessa kyseessä pitää olla todistuksia jos jonkinlaisia.
Käyttökoirarodun ollessa kysessä on melko tyhmää, että
metsästyskoetuloksesta ei saa mitään etuja
rekisteröitäessä - vaikkapa
rekisteröintimaksun alennuksena.
|

Aika harvalla ruotsalaisella koiralla on näyttää ykköstulos myös metsäkokeista
Yleensä kyllä tunturiykkönen löytyy, mutta on ihan toista,
jos koira toimii kaikissa eri maastoissa!

Isä on yksi Pohjoismaiden parhaiten käyttöominaisuuksia periyttänyt nykyuros ja emä huippumenestyjä
sekä useita ykköskoiria eri uroksista jättänyt
Kun sukutaulua jatketaan taaksepäin, niin sama tarina jatkuu...
Tuskinpa periyttämiskyky paljon suvusta poikkeaa?!?
Lonkat parasta A-luokkaa
|
Tobbe laitteli meille vielä maittavan
päivällisen, kun päivällä oli käyty ulkona syömässä.
Iltasella oli luvassa vieraita: Turbon siskon Tilan omistajat
Maria ja Clas olivat halunneet tulla käymään ja tutustumaan
Oodiin. Clas on Tobben jahtikaveri ja tulihan siinä
"hylsyjä" illan mittaan koirajuttuja kerrottaessa -
ihan perinteisten sotaleffojen tai westernien tapaan!
|

Clasilla ja Marialla on Turbon sisko Tila
He olisivat kiinnostuneet narttupennun koulaamisesta riekonpyyntiin...

Tobbe odottaa yhdistelmältä paljon
Jos vain kollipentuja tulee,
niin Turbo saa rinnalleen nuoren riiviön opettelemaan riekkokoiran
saloja
|
Ilta sujui liukkaasti ja vaihtui yöksi jo ennen
kuin oikeastaan huomasimmekaan. Vielä iltaulkoilulla ja sitten
nukkumaan, niin olisimme virkkuina valmiita kotimatkalle.
|


|
Aamu ei vielä ehtinyt edes valjeta (no, eihän
tuohon aikaan aurinko juuri edes nousekkaan), kun nousimme
aamupalalle ja valmistauduimme kotimatkalle.
|

Turbolle alkoi jo riittää tuo jatkuva pane...nen

Tobbe suositteli RIO 32:ia riekoille erinomaiseksi
panokseksi ja
antoi laatikollisen testattavaksi

Tiet olivat lumiset, mutta sunnuntaisin rauhalliset
Jokunen tokka poroja sekä pari ruhoa ja yksi kuollut hirvi olivat
matkan nähtävyydet


Tarpeeksi kun ajaa, niin tottahan matka taittuu ja
kotimaa alkaa lähestyä


|
"Viivan
alla" tällä kertaa vain 1611,9 km - taitaa olla uusi ennätys? En
ainakaan ihan hetkeen muista näin lyhyttä astutusreissua.
Lyhyempiä taitavat olla vain N- ja O-pentueen
astutukset 2005 ja 2008.
Luvassa on vieläkin lyhyempi,
kun käyn astuttamassa Elman helmikuun
puolivälissä. Astutus on nyt hoidettu ja on aika odotella tuloksia.
Kuukauden päästä alkaa ultrassa tiineys jo näkyä - siihen saakka
pitää jännittää! Onnistunut ja mukava reissu
Kiitokset Tobbelle, Turbolle ja näiden ystäville mukavista päivistä!
|
|