|
Talvijahti 2012
Metsästyskausi päättyy Suomessa pohjoisen
riekkojahtiin maaliskuun lopussa. Minulla on talvijahti Suomen
puolella jäänyt monena vuonna väliin pohjoisen huonon
riekkokannan vuoksi. Viime syksynä riekkokannan nousu näkyi jo
selvästi ja oli taas aika lähteä pohjoiseen talvijahtiin. Meidän
"matkanjärjestäjä" Seppo varasi kuljetukset ja
mökit jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Tuolloin ostimme
myös luvat ja sovimme matkasta. Nykyään tämä alkaa olla
ainoa mahdollinen tapa, millä pääsee porukassa lähtemään:
sopii hyvissä ajoin ja silloin kaikki muut menot saavat väistää. Vaikka
jahtipäiviä ei ollut montaa, niin reissu oli kiva. Mainio
porukka ja kerrankin koiratkin pääsivät melko kivasti
liikkumaan, koska hankikanto oli kohtalaisen hyvä. Lintujakin lopulta
löytyi ja koirat saivat kivasti tilanteita. Mikäs pohjoisessa
on silloin hiihdellessä ja metsästyksestä nauttiessa! Olisipa
vain ollut hieman enemmän aikaa viettää hienoja päiviä
talvisessa tunturissa. Hienot
hankikelit ja muutenkin säät suosivat. Hauska reissu! Kiitokset
reissukaveruksille Sepolle ja Janille sekä Eerolle
järjestelyistä!
|
Rovaniemellä yhdisteltiin rensselit kahteen autoon
Perillä pakkasimme pikaisesti kamat ja koirat rekiin
& menoksi
Mukana oli viisi koiraa: omat Nenä ja Seita;
Janin Olga sekä Sepon sessut Pimu ja Saga
Matka kämpille sujui kivasti kelkoilla hyvää pohjaa
pitkin
Seppo ohjasti tottunein ottein toista menopeliä
|
Mökille päästyämme edellisen viikon jahtia
käyneet saksanseisoja- harrastajat lastattiin koirineen paluukuormaan ja
kävimme taloksi. Mikäs siinä oli asettuessa, kun mökki oli
valmiiksi lämmin ja sen kummemmin ei tarvinnut lämmitellä.
Sapuskan ja saunan jälkeen olimmekin melko valmiita nukkumaan
pitkän ajorupeaman päätteeksi.
Aamu valkeni kirkkaana ja mieli paloi hangille ensimmäiseen jahtipäivään!
|
Hyvin nukutun yön jälkeen aamun kirkkaus suorastaan häikäisi!
Koirat ottavat tauolla rennosti
Mutta ovat heti valmiina, kun miehet alkavat liikehtiä
Koirat saivat juosta enemmän kuin tarpeeksi - vuorossa Seita
Hiihdimme reippaan lenkin,
mutta päivän anti rajoittui muutamiin vanhoihin riekon jälkiin
Myöhemmin kävi ilmi, että olimme aivan väärällä suunnalla...
Auringonlasku oli järven yli joka ilta yhtä hieno!
Pimu pääsi välillä Sepon syliin
Sagakin oli sen verran kateellinen, että senkin oli päästävä syliin!

Olga sen sijaan vaati, että välillä pitää soittaa kotiin Mammalle!
|
Happimyrkytyksen ja makoisan saunan jälkeen
koko retkue oli kokolailla valmis yöpuulle. Tottahan toki
pöydän ääressä yritettiin turista, mutta yritykseksi se
taisi jäädä... Toinen jahtipäivä valkeni
aivan yhtä kauniina kuin ensimmäinenkin.
Reippain mielin
matkaan!
|

Koirat
päivystävät terävinä - josko kohta matkaan pääsisi? 

Olga vainusi riekot uskomattoman kaukaa, kuten tässä tilanteessa
Mittasimme yhdessä tilanteessa GPS:llä linnunlöytöetäisyydeksi 450 m -
aivan uskomaton linnunlöytökyky!

Jani
ja Olga etenevät linnuille 
Seitakin
rupesi hakemaan ihan kelpo koiran lailla 



Aurinko
ottaa keväthangilla hipiään tosi herkästi!
|
Kaksi ensimmäistä jahtipäivää olivat takana.
Samoin myös ensimmäiset kosketukset lintuihin olivat takana. Jotain oli tullut
jo reppuunkin. Kovin tuntuivat kuitenkin linnut olevan lujassa.
Mieli oli kuitenkin korkealla ja viimeiseen
jahtipäivään lähdettiin hyvin saunoneina ja erinomaisesti
rentoutuneina. Koiratkin olivat juosseet vasta niin vähän,
että kolmaskin jahtipäivä maittoi niille erinomaisesti.
|

Jani
etenee Olgan seisonnalle
Tämä tilanne oli muistaakseni se, jossa mittasimme tosi pitkän
linnunlöytöetäisyyden 
Seuraava
Olgan tilanne jängällä 

Jani
etenee seisonnalle 
Sää oli upea ja talvitunturi näytti parhaita
kasvojaan!


Viimeisenä päivänä muistimme ottaa myös sen
"virallisen jahtikuvan"

Tosin
puolet porukasta olivat jahdissa toisaalla
Eero kiikaroi riekkoja 

Olimme
saaneet Janin serkulta kuvan, jossa oli GPS:n koordinaatit sekä
jekkupullo odottamassa "ensimmäisen saalisriekon maisemissa" Sieltähän
se löytyi ja
olisi kannattanut käydä katastamassa heti ensimmäisenä
päivänä! 

Takaisinpäin
laitettiin luonnollisesti asianmukainen kuva! :o))) 
Pullon
maisemista riekkoja todellakin alkoi löytyä!
Koirat saivat seisontoja viimeisenä päivänä todella mukavasti 
Osa
niistä nyrjähti myös hankeen 


Seita
sai niin paljon lintukontakteja, että se alkoi hakea kivasti ja
ottaa arat riekot sopivan varovasti 
Paluureissu
alkamassa
Mökki takana ja Seppo valmiina puikkoihin 
Paluumatkalla
tuli taas mieleen, että on hyvä omistaa säänkestäviä koiria! 
Hieno
reissu ja kivat muistot
-
Kiitokset teille Seppo, Jani ja Eero!
|