E-pentueen astutusreissu
Rihla tuli juoksuun
hieman odotettua aikaisemmin. Odottelin juoksun alkavan
joulukuun alkupuolella, mutta pääsinkin astutusreissulle
Tanskaan jo marraskuun lopulla. Aikaisempien kiimojen
perusteella tiesin sen pitkän esikiiman - joka on täysin
päinvastoin, kuin emällään - ja en hätäillyt
astutusmatkalle lähtöä.
Ajankohta osui kuitenkin sellaiseen viikonloppuun, jolloin
urheiluseurallani oli lauantaina treenipäivä ja sitä ei
passannut missata. Tämän vuoksi jouduimme varmistamaan perille
pääsyn riittävän liukkaasti ja poikkeuksellisesti matkaan
lähdettiin lentokoneella. Lentäen olimme Rihlan kanssa
perillä lähes vuorokauden aikaisemmin, kuin autolla olisi
ehtinyt.
Pääasia kuitenkin oli, että olimme ajallaan
perillä ja Lilleskogens Wayne hoiti hommelit odotetusti ja
pentujen pitäisi syntyä tammikuussa viimeisellä viikolla. Tämähän se
oli reissun tavoite ja päämäärä. Silloin ei kustannuksia
juurikaan mietitä, kun tavoitteena on mahdollisimman hyvä
pentue...
Oli tosi hauska tavata ystäväni Søren pitkästä
aikaa. Olemme tavanneet monen monituista kertaa ja
treenailleetkin koiriamme yhdessä aikaisemmin jokusen kerran
(mm. T-pentueen
astutusreissulla).
Olin reissulla myös Tanskan
Gordoninsetteriklubin (DGSK) pj:n Antonin kanssa maastossa
yhdessä Waynen ja Antonin nuoren koiran kanssa. On aika hauskaa
huomata, että samoilla gordoninsetteriharrastajilla vuodesta
toiseen ovat ne parhaat koirat... ;-)
Hyvinhän astutus taas kerran sujui. Odotamme Sørenin
kanssa isoa pentuetta, sillä luotto yhdistelmään on kova!
Pentujen luovutusajankohta on maaliskuun puolivälissä.
Kiitokset Sørenille ja perheelle sekä
Antonille hienoista hetkistä! Ohessa jotain
matkan varrella otettuja kuvia. Taiteelliseen puoleen ei ole
niin panostettu, mutta tulipahan reissu dokumentoitua!
|

Tanskanreissut tehdään yleensä autolla
Nyt reissu perustui lentomatkaan. Siitä syystä ensin aamutuimaan
autolla Kauhavalle juna-asemalle ja sitten junalla Helsinki-Vantaalle


Kasatussa lentoboxissa oli mainiota loikoa...

...kunnes tomera ihailija eli 1½-vuotias pojanvesseli
ihastui ikihyviksi Rihlaan ja majoittui samaan laatikkoon
Onneksi Rihla on tottunut lapsiin ja ei ollut moisesta moksiskaan
Junareissu meni kivasti. Rihla on rutinoitunut
reissaaja ja se ottaa rennosti paikassa kuin paikassa. Vielä,
kun matkalle osui kaikenlaista rupattelijaa ja koiran
rapsuttelijaa, meni junareissu nopsaan.
|

Lentokentällä
piti olla hyvissä ajoin ja
Rihla sinetöitiin laatikkoon lentoa odottelemaan


Köpis
here we came!

Lento
meni hienosti ja Rihla oli onnellisesti boxeineen tavararöykkiön
keskellä
Mitäs, jos "matkatavarat" olisivat menneet väärään
osoitteeseen?
Mikäs meillä. Perille oli päästy ja
junareissun jälkeen oli vuorossa sydämellinen
jälleennäkeminen Sørenin kanssa. Koirat suorittivat pikaisen
moikkaamisen, jotta seuraavan päivän astutus sujuisi hieman
helpommin. Reissu Tanskaan oli takanapäin ja eikun nukkumaan!
|

Meillä oli majoitus bed&breakfast -paikassa
Todellinen maatilamatkailupaikka,
kun aamusella sai heti seisoskella isoja kanoja! Hieman
piti varoa, etteivät kanat säiky ja tartte popsia aamiaisella nahkamunia...

Rihlan
kanssa pistäydyimme kylillä ja se sai hieman jaloitella pellolla



Tanskalaislla on komeat talot ja hienosti hoidetut
pihapiirit
Tässä Sørenin talo kesällä (GoogleMapsista, kun en kuvaa ottanut)

Suurin
osa etenkin vanhemmista taloista oli nimetty

Ihan
kesäkelit eivät tällä kertaa olleet. Olin muuten ensimmäistä
kertaa Tanskassa, kun on lunta, vaikka reissuja on takana jo
toistakymmentä

Kovin
suopeasti Rihla ei sulhasehdokkaaseen aluksi suhtautunut...
...mutta tottahan herrasmies osaa suostutella!




Jihuuuuuuuuu! Ensimmäinen
astutus takana ja voi sitä riemua! 
Sørenillä
on ollut aikamoisia koiria
Kahden ylimmän hyllyn palkinnot ovat pelkästään DGSK:n kokeiden
ykköstuloksista - lisäksi toisaalla ovat vielä DKK:n kokeiden
ykköspalkinnot...
Ensimmäinen astutus sujui ongelmitta. Rattoisan
illan jälkeen siirryin majapaikkaan ja vetäydyin yöpuulle.
Seuraavaksi päiväksi Søren oli sopinut pienen pistäytyimisen
maastossa Tanskan
Gordoninsetteriklubin (DGSK) puheenjohtajan Anton Dahlin kanssa.
Aamu valkeni sateisena ja tuulisena, mutta Anton
oli paikalla sovittuun aikaan, kuin nakutettu. Koska Sørenin
piti mennä töihin, niin Anton sai esitellä Waynen hakua ja
työskentelyä linnulla. Hän ei tosin ollut koskaan ohjannut
tätä koiraa, mutta ei se tuntunut haittaavan...
Otin maastosta hieman videomateriaaliakin, jonka
saan toivottavasti esille, kun saan Waynen tarkemman esittelyn
joskus laadittua.
|

Aamulla
pistäydyimme Rihlan kanssa lähimaastossa,
koska sitä ei voinut ottaa mukaan treeneihin - olisi kollin haku voinut
hieman kärsiä kiimaisen nartun läsnäolosta!
Antonin kanssa ajelimme Koldingin
pohjoispuolelle, jossa hänellä oli hyvät treenimaastot.
Maastossa piti olla jokunen peltopyyparvi, jotta saisimme hieman
käsitystä Waynen edesottamuksista linnuilla.
Lopulta lintuja löytyikin hyvin, vaikka Tanskaa
riivannut "talvimyrsky" aiheutti hieman haastetta
lintujen löytymiselle.
|

Antonin nuori narttu oli vasta 10 kuukauden ikäinen,
mutta haki jo kohtuuhyvin ja linnulla pelasi kuin aikakoira

Jonkin aikaa Wayne sai hakea, ennen kuin sai
ensimmäisen seisonnan
Lintuja löytyi sittemmin melko kivasti





Päivä oli tihkusateinen, mutta antoisa! Sain ihailla Waynen
hienoa laukkaa ja lähes täydellistä hakua. Muistelin, että
se ei olisi kääntynyt kertaakaan väärin tuuleen, mutta
videoita katsoessani epäilin sen näin kuitekin kerran
tehneen... :-))) Uskomattoman upea koira!
Waynen treenistä koostettu video -> aukeaa
täältä
|

Sørenin
palattua töistä läksimme Rihlan kanssa taas sulhoa tapaamaan
Tanskalaiset eivät petä - smørrebrødiä!
Illalla hoitelimme paperiasiat, sun muut pakolliset kuviot
kuntoon. Ilta meni kivasti seurustellessa ja smørrebrødiä
mutustellessa. Viimein oli aika heittää hyvästit ja painua
nukkumaan majapaikkaan. Olin varannut paluulennon seuraavaksi
päiväksi ja matkaan Köpikseen asti piti varata hyvin aikaa,
sillä säistä ei voinut olla oikein varma.
Aamulla läksimme metkaan niin varhain, että aamupala sai
jäädä. Anton oli lupautunut heittämään minut juna-asemalle
ja paluumatka sai alkaa.
|
Rihla on kokenut matkaaja ja ottaa reissaamisen
rennosti


Finskin lippujonossa väkeä kiinnosti kovasti Rihlan
lentäminen,
sillä koira ei ole tavallisin lentomatkakumppani
Helsinkiin matkalla ollut perhe esitti
mielenkiintoisen kysymyksen,
että annanko koiralle jotain rauhoittavaa lennon ajaksi?
Kysymys yllätti minut täysin,
sillä minulle ei ole edes juolahtanut mieleen näiden sessujen kanssa,
että ne eivät pärjäisi reissussa ja ottaisi matkaamista lunkisti
Metsästyskoirat omaavat tunnetusti vahvat ja hyvät hermot! :-)

Perillä Helsingin päässä piti vielä etsiä matkatavarahihna,
sillä
siellä on kallisarvoinen lasti


Reissu junamatkaa vaille valmis.
Nyt vain sitten odottamaan matkan tuloksia
Reilun kuukauden päästä tiineys alkaa jo näkyä
päällepäin,
mikäli en jo sitä ennen pistäydy ultrassa
Todella kiva reissu - Waynen näkeminen oli
todella vaikuttava kokemus
Kiitokset Sørenille ja perheelle sekä
Antonille mukavista päivistä!
|